Pyhän Markuksen palvonta liittyy suoraan Agulon kolonisaation ja ensiasutuksen aikoihin 1600-luvun alussa, ja erityisesti myös paikan asuttaneiden Luoteis-Teneriffalaisen Dauten alueen perheiden tapoihin. Nämä perheet toivat mukanaan Pyhän Markuksen kuvan ja rakensivat pyhäkön hänen kunniakseen. Patsas on erityisen arvokas sillä suuri osa siitä, eli pää, kädet ja jalat, on tehty liimattujen kankaiden tekniikkaa käyttäen, ja puinen keskiosa on tehty pinzapo-puusta, joka on tunnusomainen Andalusian alueelle. Pyhän Markuksen suhde Agulon uudisasukkaisiin oli hyvin läheinen, koska hän on myös Icod de los Vinosin suojeluspyhimys ja häntä palvottiin Teneriffan valloituksen ajoista lähtien. Agulon ja Dauten alueilla on myös yhteisiä paikannimiä, kuten Las Casitas, Las Canales, La Montañeta, El Puerto, jne.

Pyhän Markuksen nuotiotulet ovat Agulon suojelupyhimyksen juhlien ominainen tunnus, jossa kirkon aukion viereen kylän pääkadulle rakennetaan taitavasti sarja katajapuusta tehtyjä nuotioita. Niiden saadessa tulen kylän suojeluspyhimyksen läsnäollessa, kymmenet häneen uskovat ihmiset hyppäävät kovalla vauhdilla vaikuttavien nuotiotulien liekkipatsaiden läpi, pyhimyksen todistaessa hänen kunniakseen järjestettyä näytöstä. Suojelun pyytämisen lisäksi tiedetään suullisen perinteen kautta, että esi-isät pyysivät myös palveluksia pyhimykseltä, ja vastineeksi palveluksista he lupasivat kantaa Pyhän Markuksen aattoiltana lastin katajapuuta kirkon aukiolle nuotion tarpeiksi.

Kanariankataja (Juniperus turbinata ssp. canariensis) on yksi saarten kasvillisuuden tunnusomaisimpia kasveja. Se on puulaji jolla on tuuhea, tumman vihreä latvus joka voi kohota jopa 4-5 metriin saakka, joskin laajoja yli 8-metrisiäkin yksilöitä on olemassa. Se muodostaa osan termofiiliä kasvillisuutta yhdessä muiden puulajien kuten villioliivien kanssa saarten alarinteillä, lähestyen rannikkoalueita. Kanariankataja palaa myös tuoreena ja sen aromi on niin voimakas ja miellyttävä, että Pyhän Markuksen nuotiotulien aikaan koko Agulon kylän ympäröi sen pehmeän miellyttävä tuoksu. Koska katajapensaat sijaitsevat yleensä hankalan ja vaikeapääsyisen rinnemaaston alueella, osa väestöstä omistautui sen hakkuuseen ja myyntiin pyhimykselle lupauksia tehneille henkilöille.

Kun lähes tunti tulta ja hikeä on kulunut, nuotiot alkavat jo sammua, mutta vielä silloinkin kaikuu rytmikäs chácaroiden ja rumpujen sointi, kun kymmenet naiset ja miehet yhä toistavat ponnekkain säestyksin ja tunteikkain elein Kanarian saarten kansantanssien vanhimpia säveliä. Kun pyhimys palaa jälleen kirkkoon, festivaali saa sen pakanallisen puolensa, kun vanhin traditio antaa tilaa ulkoilmatansseille, joihin kaikenikäiset osallistuvat.

Agulon Pyhän Markuksen juhlat eivät pääty vielä 25. päivä huhtikuuta. Kahdeksan päivän kuluttua aamupäivällä asukkaat kokoontuvat kirkkoon kantaakseen suojeluspyhimyksen patsaan alas San Marcosin rannalle. Kun patsas saapuu sinne, se viedään rantaan saakka, jossa suoritetaan uhrilahja kukkien kera merelle kadonneiden ja kuolleiden kyläläisten muistoksi. Myöhemmin vuorossa ovat messu ja yhteisruokailu. Päivän päättyessä pyhimyspatsas tuodaan takaisin Pyhän Markuksen kirkkoon, kylän asukkaiden hurratessa riemukkaasti suojeluspyhimyksensä ja kylänsä Agulon kunniaksi.