Atlantin valtameren saari La Gomera, joka sijaitsee Kanarian saaristossa noin 350 km:n päässä Afrikan luoteisrannikosta, on 373 neliökilometrin pinta-alallaan saarista toiseksi pienin El Hierron (272 km²) jälkeen. Saari on syntynyt toistuvien vulkaanisten purkaussyklien tuloksena jo 12 Ma BP sitten, ja sen nykyinen morfologia on tulosta pitkästä ja yhä jatkuvasta veden eroosiosta, joka on luonut saarelle lukuisia syviä jokilaaksoja (barrancos) ja kaivertanut esiin useita vaikuttavia kivimuodostumia.

Eroosion paljastamiin muodostumiin kuuluvat ns. roques eli Roque Agando, Ojila, San Pedro, Cano, jne. jotka ovat vulkaanisia tulppia, jotka pehmeämmän purkausmateriaalin differentaalieroosio on paljastanut. Pöytävuoret kuten La Fortaleza de Chipude, Montaña de Cherelepín, jne. muodostuvat yhdestä ainoasta paksusta laavavirrasta, kun taas juonet ovat vanhoja hyvin pitkiä lineaarisia purkausrakenteita, jotka seinämien tavoin leikkaavat laavapatjoja kohtisuoraan.

Lähes pyöreän muotoinen La Gomeran saaren keskusalue on kohollaan oleva vulkaaninen platoo, josta kuivien jokiuomien (barrancos) muodostama säteittäinen systeemi leviää alas merta kohti. Tämä korkea ylänköalue sijaitsee 800 - 1300 metrin korkeudella meren pinnasta, ja on usein niin sanotun stratocumulus-pilvimeren peittämä, joka syntyy dynaamisesti silloin kun subtropiikissa vallitsevat kosteat koillispasaatituulet törmäävät saaren korkeimpia vuorenrinteitä päin ja niiden sisältämä kosteus tiivistyy pilviksi.

Tämän tuloksena La Gomera on erittäin jylhä saari huikeine korkeuseroineen, jossa lukuisat kuivat jokiuomat ovat maiseman määräävin elementti. Harvat tasaiset alueet ovat useinmiten löydettävissä uomien päästä, jossa sijaitsee myös suurin osa ihmistoiminnasta. La Gomeran saaren rannikko on lähes yhtenäistä korkeaa rantakalliota johtuen pitkästä meren eroosiosta, joka on johtanut vähitellen rantaviivan resessioon ja sitä kautta saaren pinta-alan supistumiseen ajan myötä. Siten lähes koko saarta ympäröivät suuret rantakalliot, jotka häviävät vain suurimpien jokilaaksojen (barrancos) suulla. Nämä laaksojen jokisuut ovat pieniä rantoja tai merenlahtia, jotka muodostavat ainoan soveliaan sisäänpääsyn saarelle, ja näistä tärkeimpänä mainittakoon San Sebastiánin lahti, jossa sijaitsee La Gomeran tärkein satama.

Kosteiden tuulen puolen rinteiden ja kuivien suojapuolen rinteiden välisestä erosta johtuen La Gomeran saarelta löytyvät kaikki Kanarian saarten bioklimaattiset kerrokset, lukuunottamatta korkean vuoriston kasvillisuuskerrosta joka löytyy vain korkeimmilta saarilta. Saaren topografia on siten tärkein tekijä joka diversifioi ilmaston La Gomeralla ja sen myötä määrää myös kasvillisuuden piirteet ja jakauman.

Täten saarella voidaan erottaa useita kasvillisuuskerroksia, johtuen ilmastollisten parametrien ja ilmakehän dynamiikan vaihteluista eri alueilla. Yksinkertainen kolmiosainen La Gomeran saaren kasvillisuuden jako erottaa toisistaan i) alakerroksen (basal layer) rannikolta 400 metriin saakka, jossa vallitsee kuivakkokasvillisuus ja erilaiset tyräkkilajit, ii) transitiokerroksen, jossa vallitsevat pensaat sekä puumaiset kasvit kuten kanariantaatelipalmut sekä kanariankatajat, ja iii) kostean vuoristokerroksen saaren pohjoisrinteillä 500 metristä ylöspäin, jossa vallitsevat laakeripuu- sekä puukellokanervametsät.

Historiallisesti La Gomeran saaren talous on perustunut yksinomaan primaarisektorin varaan, jossa tärkeimpänä osana on ollut omavaraismaatalous ja vähemmän tärkeänä osana kalastus. 1970-luvulle saakka tultaessa La Gomera ei ollut kokenut minkäänlaista ekonomista diversifikaatiota, mutta siitä lähtien turismin ja rakennusteollisuuden voimistumisen myötä saaren taloudellinen perusta on siirtynyt primäärisektorin piiristä tertiäärisektorin alueelle. Talouden diversifikaatiota on edesauttanut liikenteen infrastruktuurin kehitys, ja erityisesti tieverkon parannukset sekä uusien satamien ja lentoaseman rakentaminen. Nykyisin kunkin taloudellisen sektorin suhteellinen paino on primäärisektorin 3%, sekundäärisektorin 4%, rakennusteollisuuden 21 %, ja tertiäärisektorin 72% koko talouden arvosta.